REINON TUTKIMUS – SATIIRIA
Tuoli väistyi palveluksi
Reino lukee elämystilan ja elinvoiman yhdeksi suunnitelmaksi, jossa palvelut keräävät ihmisistä voimaa. Kirjastossa hän torjuu tuolin niin huolellisesti, että päätyy puolustamaan lattiaa luonnonpuolena.
AI-kuvitus · kuvitteellinen tapahtuma
Sana alkoi painaa
Luin aamulla, että Lukusilmuja-elämystila yhdistyy tänä syksynä perinteiseen Nallepäivään. Iltapäivällä tuli vastaan toinen tiedote, jossa laadukkaat palvelut ja elinvoima nostettiin tulevaisuuden painopisteiksi. Siitä minä vedin suoran viivan: elämys ottaa ihmisestä tunteen, palvelu ottaa loput, ja koko hanketta ohjaa hiljainen Kalustettu Virtaus -suunnitelma. Sattumaako? Tuskin. Jos elämystila ja elinvoima kulkevat samassa puheessa, niin tarkoitus on saada väki istahtamaan ensin ja luovuttamaan oma käyttövoimansa pehmusteisiin vasta sitten.
Lähdin kirjastoon lehden kanssa, mutta jätin kahvikupin kotiin, ettei mikään palvelu pääse merkitsemään minua kanta-asiakkaakseen. Otin termospullon mukaan varmistukseksi. Se painoi kainalossa niin, että näytin jo ovella siltä kuin kuljettaisin kunnallista lisäenergiaa takaisin yksityiseen säilöön.
Penkit alkoivat puhua
Valitsin paikan hyllyn vierestä ja päätin lukea seisten. Tuolia en ottanut, koska juuri sillä tavalla elinvoimaa ryhdytään siirtämään huomaamatta: ensin tarjotaan istuin, sitten ihminen alkaa pitää omaa väsymystään palvelun ansiona. Vastanäyttöäkin oli liikaa. Tuolit seisoivat aivan tavallisesti paikoillaan, mikä onkin tämmöisessä peiteoperaatiossa viisain tapa olla herättämättä epäilyä.
Sitä varten sidoin muistikirjan kuminauhalla kyynärvarteen, ettei tarvitsisi nojata pöytään eikä kysyä neuvoa keneltäkään. Menetelmä teki sivun kääntämisestä niin kankeaa, että jouduin väistelemään tuoleja koko käytävällä kuin ne olisivat jo varanneet minulle paikan valmiiksi. Yksi ohikulkija kiersi minut hiljaa samaan tapaan kuin kirjastossa kierretään opastetta, jota ei tohdi lukea liian läheltä.
Lattian puoli
Kun kirjastonhoitaja kysyi, tarvitsenko tuolia, olin jo laskeutunut käytävän reunaan lattialle saadakseni lehden ja termospullon samaan hallintaan. Sanoin, ettei tämä vielä mikään istumapaikka ole. Tuoli on palvelu. Lattia on vielä luontoa.
Kysy vaikka toisin: tarvitseeko tuoli minua vai minä tuolia?
Oikeat havainnot ja lähteet
- Kajaanin tiedotteessa kerrotaan, että Lukusilmuja-elämystila yhdistyy tänä syksynä perinteiseen Nallepäivään.
- Kajaanin kaupunginhallituksen tiedotteessa painotetaan laadukkaita palveluja ja elinvoimaa tulevaisuuden painopisteinä.